Välivali: Varkaus on ok (rikos, ei se kunta)
Nykyään on normaalia varastaa taidetta napin painalluksella. Onhan asialla tehokkuuteen vetoava pukumies.
“Et varastaisi autoa. Et varastaisi käsilaukkua. Et varastaisi televisiota. Et varastaisi elokuvaa. Piratoitujen elokuvien lataaminen on varastamista.”
– 22 vuotta vanha piratisminvastainen valistusmainos
Mutta taiteilijan työn saa varastaa, eletäänhän vuotta 2026.
Ja se on kirjaimellisesti koko generatiivisen tekoälyn idea, mikä toki sopii ajan henkeen. Enää ei tarvitse harjoitella, kehittyä tai keksiä mitään omaa. Koska onhan se raskasta.
Oletko kyllästynyt jokaviikkoiseen piirtämiseen? Klikkaamalla kuka tahansa voi onnistua! Rasittaako kirjojen kirjoitus selkää? Sekin käy nyt käden käänteessä, edes kynää ei tarvitse pidellä. Tuntuuko ainainen säveltäminen pakkopullalta? Ei huolta! Nappia pohjaan ja simsalabim.
Ajat ovat muuttuneet, ja voi pojat, tätä täyskäännöstä ei olisi lahjakkainkaan selvännäkijä selvänähnyt.
Nimittäin vielä joskus valistusvuosina Metallica haastoi vertaisverkko-ohjelma Napsterin oikeuteen. Tuolloin moni piratismiin sortunut pentu pistettiin maksamaan isommilleen majesteettirikoksensa koko kauheus.
Siis jopa 150 000 dollarin vahingonkorvaukset. Kääk!
(Onneksi Erkki oli kaukaa viisas ja pysyi kaidalla tiellä pulittaessaan musiikista pyydetyt roposet viikkorahoillaan – myös digitaalisessa muodossa*. Laura ei halua kommentoida näin vanhoja asioita.)
Hetken kaikki oli taas hyvin korporaatioiden kuningaskunnassa.
Sitten tuli Spotify. Ja jossain vuoden 2015 korvilla – Netflixin yleistymisen myötä – myös iso osa liikkuvan kuvan viihteestä tuli niin kätevästi saataville sopuhintaan keskiluokkaiselle kukkarolle, että hetken julistettiin jo piratismin kuolemaa.
Vaan kuinkas sitten kävikään!
Viihdejätti toisensa perään perusti omia kanaviaan, ja sisällöt siirtyivät ja hajautuivat. Pian oltiinkin taas tilanteessa, jossa kuluttaja ei saanutkaan kaikkea nannaa yhden suppilon kautta, vaan viihdenälkäiset joutuivat pulittamaan moninkertaisesti kuukausitilauksista.
Tekijänoikeudet – varsinkin niiden tuotteiden, joiden tekijänoikeudet ovat viihdejättien omaisuutta – ovat kuitenkin yhä toistaiseksi lain suojelemia.
Muiden osalta se on voi voi ja harmin paikka!
Miksi sitten teknojätit ovat saaneet varastaa tekoälyn varjolla vuosikausia?
Viihdejäteillä on ollut enemmän valtaa sanoa ei tekoälyvarkauksille. Kun esimerkiksi videotuotantotekoälyn kohistiin mullistavan Hollywood, moni isompikin taho älähti.
Kun on tarpeeksi iso toimija – tai kun taiteilijalla on vaikkapa tarpeeksi vallakas perikunta – myönnytyksiä tehdään. ChatGPT eli Sätkä-Pete kieltäytyy esimerkiksi maalaamasta uusia picassoja ja daleja. Muunlainen taiteilu onnistuu kyllä.
Vaikkei siltä vaikuta, varkaus on silti yhä rikos**.
Myös tämä tulee oman elämänsä taidemaalari-kirjailija-muusikoille yllätyksenä:
Ilman oikean luovan ihmisen luomaa luomusta ei olisi koulutusaineistoa eikä siten myöskään generatiivisen tekoälyn malleja.
Tekotaiteillessasi varastat kirjaimellisesti taiteilijan, siis aidon ihmisen, kädenjäljen. Eikä se kannata, jos et halua joutua viikon vitsiksi.
Esimerkiksi vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että 90 % taviksista käyttävät tuotetta epätodennäköisemmin, mikäli sitä mainostetaan tekoälylähtöiseksi tai tekoälyvahvisteiseksi. Kuluttajat eivät pidä tekoälystä. Luomu myy paremmin.
Ameeba-argumenttien alasampujaiset
Tekoälyjättien keskeisiin argumentteihin kuuluu, että kaiken koulutusaineiston lisensoiminen olisi liian vaikeaa ja kallista, mikä tulee yllätyksenä… ei yhtään kenellekään. Varastaminenhan on ilmaista.
“Niin, mutta ainahan artistit ovat kopioineet ja varastaneet toisilta!”
Joka näin väittää, ei tajua taiteen luomisesta mitään, mikä selittänee myös sen, miksi sitä pitää varastaa. Inspiroituminen ei ole sama kuin kopioiminen tai varastaminen.
“Ei tekoälytyökalujen käyttö ole artisteilta pois!”
Todistetusti on.
Luovien (kuvittajat, kirjailijat, muusikot jne.) työllisyys on ottanut rankasti osumaa, kun jopa heidän omat työnsä ovat päätyneet koulutusaineistoiksi ja siten tyyliltään toisinnettavaksi tekoälyitse. Kuvittaja voi saada esimerkiksi potkut sen jälkeen, kun tekoäly on kopioinut tämän tyylin. Yhtä hyvin voisi varastaa ihmisen sormenjäljet.
Luovat kirjaimellisesti kilpailevat työllään koulutetun tekoälyn tuotosten kanssa. Sofi Oksasen kirjoilla koulutettu tekoäly osaa tuottaa Sofi Oksaselta kuulostavaa tekstiä, kuvituskuvakoulutettu malli tuottaa kuvituskuvia – kilpailevia tuotteita, jotka jos eivät korvaa niin ainakin painavat alas ihmistyön hintoja.
”Mutta tämä on tulevaisuutta! Ei saa jäädä kelkasta.”
Pöhinää tämä on. Generatiivisen tekoälyn hyötyratkaisuja löydetään kyllä, mutta kyseinen teknologia surkastuu kuplan puhkeamisen jälkeen kotikoneilla pyöritettäviksi apuohjelmiksi, jolloin niistä on jopa ihan aitoa hyötyä – eivätkä ne silloin tunnu ylhäältä sanellulta pakkopullalta, jolle ei ole vaihtoehtoa. Etunenässä konkurssiin itsensä kelkkailleet tuskin saavat sijoituksilleen odottamaansa tuottoa koskaan.
Varastaminen on yhä rikos, vaikka sitä harjoittaisivat satojen miljardien arvoiset teknoyritykset. Tekoälytyylivarkaudet, jotka vaikuttavat suoraan luovien alojen toimeentuloon, ovat epäeettisiä ja köyhdyttävät kulttuurikenttää kirjaimellisesti.
Et varastaisi käsilaukkua. Seuraatko sivusta, kun kulttuurisi varastetaan?
(Luomu)kuvitus: JT Lindroos
* Parhaimmillaan 1,29 € per kappale iTunesista! Lisäksi lähisukulaisen Ameriikan-matkalta tuodun omenalahjakortin avulla saattoi myös ostaa jenkkisisältöjä katsottavaksi Kuopijon kalakukkokapitulissa!
** Tekijänoikeustaistot oikeussaleissa tekoälyjättejä vastaan koskevat nimenomaan sitä, että suojattua sisältöä sisältänyt koulutusaineisto oli hankittu laittomin keinoin eikä teoksia lisensoiden. Tämä on varkautta. Itse koulutusaineiston raaputteleminen vapaasti internetistä ei lähtökohtaisesti ole, mutta tässäkin on aluekohtaisia eroja. Kenties tästä johtuen tekoälykoulutuslafkat ovat alkaneet ostaa kokonaisia antikvariaatteja tuottaakseen laillisesti hankituista kirjoista koulutuskontsaa. Kirjat tuhotaan koulutuksen jälkeen. Kirjojen polttamisellahan ei ole mitään negatiivista historiallista klangia, eihän?